Uusiutuvan energian käyttö Suomessa

Tällä sivustolla perehdytään erilaisiin energian tuottamisen muotoihin painottaen erityisesti uusiutuvien ja ympäristölle ystävällisten energiamuotojen hyötyjen tarkasteluun. Artikkeleissa pyritään ottamaan kantaa myös erilaisiin energian tuottamisen tapojen ihmiselle ja luonnolle aiheutuviin haittoihin ja pohtimaan keinoja haittojen välttämiseen ja vähentämiseen.

Uusiutuva energiantuotanto on tällä hetkellä ala, johon kohdistuu voimakkaat kehityspaineet ja odotukset, sillä kiihtyvä ilmaston lämpeneminen uhkaa jo ihmisen ja monien eläinlajien toimeentuloa maapallon monilla alueilla. Suurten jäätiköiden sulaminen, pitkittyneet kuivat kaudet ja erilaiset sään ääri-ilmiöt ovat saaneet päättäjät näkemään, että hiilen kiertokulkuun perustuvaa energiantuotantoa on syytä radikaalisti vähentää.

Osa uusiutuvasta energiastakin tuotetaan keinoin, jotka eivät ole hiilineutraaleja. Esimerkiksi puu lämmön ja energian raaka-aineena on uusiutuvaa, mutta sen polttamisen yhteydessä vapautuu suuria määriä hiilidioksidia, mikä puolestaan pahentaa kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä.

Suomessa energia on perinteisesti tuotettu uusiutuvia energiamuotoja hyväksi käyttäen joko vesivoimaa hyödyntäen tai polttamalla puuta. Myöhemmin hiilen polttaminen energian tuotantomuotona yleistyi, mutta nyt siitä ollaan luopumassa sen suurten ympäristöhaittojen vuoksi.

Perinteinen uusiutuvaan energiaan perustuva sähkön- ja lämmöntuotanto Suomessa

Suomen energiantuotanto on jo sähkön alkuajoista lähtien perustunut uusiutuvaan energiaan, sillä runsaat, vuolaana virtaavat joet ja kosket ovat mahdollistaneet vesivoiman hyödyntämisen. Vesivoima on edelleen merkittävin uusiutuvan energian tuotantomuoto ja Suomessa vesivoimalla tuotetaan vuosittaisesta vesitilanteesta riippuen 10 – 20 prosenttia vuosittaisesta sähköntarpeesta. 1950- ja 60-luvuilla jopa 90 prosenttia sähkötarpeesta katettiin vesivoimalla tuotetulla sähköllä.

Polttamiseen perustuva uusiutuvan energian tuottaminen

Lämpö taas on Suomessa perinteisesti tuotettu puuta polttamalla ja suomalaiseen energiantuotantoon onkin kuulunut puun käyttö energianlähteenä kotitalouksien huoneilman ja käyttövesien lämmityksessä, ruoanlaitossa ja saunanlämmityksessä sekä myöhemmin keskuslämmityksen yleistyttyä erityisesti lämpövoimaloissa.

Nykyiset puuhaketta käyttävät lämpövoimalat pystyvät käyttämään polttoaineenaan hakkuujätettä ja puiden juurakoita, joten sellu- ja sahateollisuuden arvokasta raaka-ainetta ei enää tarvitse polttaa lämmöksi. Monet puuhaketta polttoaineenaan käyttävät voimalat polttavat myös yhdyskuntajätettä erityisen tehokkaasti palokaasut puhdistavissa laitoksissa. Näin saadaan talteen myös jätteeseen sitoutunut energia eikä kaatopaikkoja enää tarvita jätteen loppusijoitukseen.

Uudemman uusiutuvan energian tuotantomuodot

Suomessa pyritään jatkuvasti kehittämään tehokkaita tapoja tuottaa energiaa ympäristöystävällisesti ja uusiutuvia energialähteitä hyväksi käyttäen. Tuulivoiman ja aurinkovoiman lisääntyvä käyttö ovat tästä parhaita esimerkkejä. Perehdymme tällä sivustolla yksityiskohtaisesti sekä tuuli- että aurinkoenergian tuotantoon sekä niiden avulla saavutettaviin merkittäviin ympäristöhyötyihin.

Energian tuottaminen tuulen avulla ja auringon säteilyn energian talteen ottaminen ovat jo yleisesti ottaen hyvin hallussa, mutta merkittävä kehitystarve liittyy vielä näin tuotetun energian varastoimiseen ja jakamiseen sähköverkoissa. Myös sekä päättäjien, kuluttajien että energiayhtiöiden asenteissa on vielä paljon kehittymisen varaa, jotta tuulesta ja auringosta saatava energia saavuttaa merkittävän osuuden maamme energiantuotannosta.

Aaltoenergia on kiinnostava uusi energianmuoto, jota Suomessa ei todennäköisesti pystytä hyödyntämään, sillä Itämeri on matala ja sen verran pieni, että siinä ei esiinny riittävän usein aaltovoiman talteen ottamisen kannalta tarpeeksi suurta aallokkoa. Suomalaiset osallistuvat kuitenkin myös aaltovoimaloiden kehittämiseen.

Fuusioenergian tuotanto on vielä lapsenkengissään, mutta menetelmää pyritään jatkuvasti kehittämään.